Kissan ylipaino

Kissan ylipaino kertyy usein salakavalasti

Nykyiset lemmikkikissat liikkuvat huomattavasti vähemmän kuin esivanhempansa. Kun ne samaan aikaan syövät maistuvaa
ruokaa ja usein ylimääräisiä herkkujakin, voi ylipainoa alkaa kertyä kuin vaivihkaa. Ylipaino altistaa kissan monille vaivoille,
joten painonpudotus kannattaa.

Lemmikkikissojen elämäntavat ovat nykyisin rauhalliset ja ne nukkuvat paljon. Normaalipainossa pysymisen edistämiseksi kissan aktivointi on hyvin suositeltavaa – lisäksi se parantaa lemmikin ja omistajan suhdetta. Ylipaino on hyvin yleinen ongelma kissoilla ja syynä on lähes aina liiallinen energian saanti verrattuna kulutukseen. Varsinkin yhden kissan talouksissa kissa nukkuu usein paljon ja omistajilta vaaditaankin selkeää päätöstä kissan liikunnan turvaamisesta.

Kissan sterilointi ja kastrointi vähentävät aktiviteettia ja lisäävät ruokahalua, lisäksi syödyn energian hyödyntäminen paranee. Myös perimällä on oma vaikutuksensa ylipainoon: esimerkiksi itämaiset kissat ovat yleensä hoikkia. Lisäksi jotkin lääkitykset, kuten kortisoni ja e-pillerit lisäävät ruokahalua ja taipumusta ylipainoon.

Kaupallisten ruokien maistuvuus on hyvä ja sisäkissojen elintavat rauhalliset. Kissat nukkuvat paljon omistajan työpäivän aikana ja pitkän työpäivän jälkeen kissa on omistajan kainalossa sohvalla. Omistajalta vaaditaan tietoinen päätös siitä, että kissakin tarvitsee liikuntaa pysyäkseen terveenä. Ylipainon kertyessä liikkuminen on työläämpää ja syntyy noidankehä.

Ylipainon vaarat merkittävät

Kissa saa kylläisyyden tunteen proteiinista, joten se joutuu syömään edullisempia, runsaasti viljaa ja vähemmän proteiinia sisältäviä ruokia määrällisesti paljon, jotta sen maha tulee täyteen. Omistajan on usein hankalaa hahmottaa, kuinka pieni ylimääräinen ruokamäärä aiheuttaa kissalle ylipainon: kymmenen ylimääräistä kuivaruokanappulaa päivässä johtaa viiden kilon
ylipainoon kymmenessä vuodessa. Lisäksi useille eläimille annetaan ruoantähteitä, makupaloja ynnä muita herkkuja normaalien ruoka-annosten lisäksi.
Lihomiseen taipuvainen lemmikki syö kerta kerralta enemmän, koska normaali kylläisyyden säätelymekanismi on liikunnan puutteesta johtuen sekaisin. Viljapitoiset ruoat kuormittavat myös haimaa, joka säätelee verensokerin tasapainoa. Ylipainoisella kissalla on viisinkertainen riski sairastua sokeritautiin normaalipainoiseen kissaan verrattuna.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että ylipainoinen lemmikki elää lyhyemmän elämän normaalipainoiseen verrattuna. Ylipainoisuus altistaa muun muassa tukija liikuntakudosten sairauksille, hengityselinsairauksille, sydän- ja verenkiertoelinten sairauksille, maksasairaudelle, sokeritaudille, heikentää lämmönsäätelykykyä, aiheuttaa ruoansulatuskanavan häiriöitä, alentaa elimistön
puolustusreaktioita, lisää anestesian riskejä sekä vaikuttaa mielialaan ja aktiivisuuteen haitallisesti. Myös ihosairaudet ovat yleisiä, sillä lihava kissa ei pysty pitämään turkistaan riittävästi huolta ja sen turkki takkuuntuu. Myös peräpään ihotulehdukset yleistyvät.

Projektissa mukana koko perhe

Kissan painoa arvioidaan punnituksella sekä kylkiluiden ja vatsaontelon rasvan määrän tunnustelulla. Kun kissan paino on sopiva, kylkiluut pystyy laskemaan, mutta kylkiluut ja selkänikamat eivät näy. Ylipainoisuuden merkkinä alavatsa usein roikkuu. Kissan 1–2 ikävuoden painoa voidaan usein myös käyttää tavoitepainona.
Ennen kissan laihduttamista on hyvä poissulkea lihavuudelle altistavat sairaudet. Laihtuminen perustuu energian kulutuksen kasvattamiseen, energian saantia tulee samalla pienentää. Energiankulutusta voidaan kasvattaa lisäämällä liikuntaa. Joskus tämä voi olla vaikeaa, jos kyseessä on todella lihava tai huonokuntoinen lemmikki. Näissä tilanteissa dieettiä tulee sisukkaasti jatkaa, kunnes liikuntakin tulee vähitellen mahdolliseksi. Kaikkein tärkeintä lemmikin laihduttamisessa on, että koko perhe on asiassa mukana. Pieneltä tuntuva herkkupala kissalle vastaa helposti kokonaista ihmisen syömää donitsia.

Ohjelman noudattaminen palkitsee

Parhaiten laihdutus onnistuu, kun laihduttamisen alussa sovitaan eläinlääkärin kanssa tarkka ohjelma tavoitteineen ja aikatauluineen sekä valitaan sopiva ruoka ja lasketaan tarkka päiväannos. Laihdutuksen onnistumiseksi kissa tulee punnita kahden viikon välein, jotta nähdään painon laskevan sopivaa vauhtia, ja arvioidaan lihaksiston tilanne, ettei laihtuminen tapahdu lihaksiston kustannuksella.
Ruoka annetaan useina annoksina, optimi on 3–4 kertaa päivässä. Mittaa päiväannos valmiiksi, jaa osiin, käytä aktivointileluja tai heittele ruokanappuloita, joita kissa saa itse hakea. Samalla liikuntaa tulee lisättyä. Jätä pois välipalat! Pidä lemmikki tarvittaessa pois keittiöstä, kun valmistat ruokaa tai tarjoat ruokaa muille.
Hyvä laihdutusruoka sisältää vähän hiilihydraattia ja paljon valkuaista: näin kissa tulee kylläiseksi ja insuliinin tarve vähenee. Runsaasti hiilihydraattia sisältävällä ruualla lihava kissa voi jopa lihoa entisestään laihtumisen sijaan. Älä vaihda ruokintaa kesken kuurin: jos vaihdat laihdutusruokaan, älä anna mitään muuta kuin sitä, sillä pienikin määrä muuta ruokaa voi mitätöidä hoidon. Totutus uuteen ruokaan tehdään viikon aikana. Jos kissa ei suostu syömään ruokaa, olkaa yhteydessä vastaanotolle, koska paastopäiviä kissa ei saa pitää.

Painonpudotuksen oltava maltillista

Painonlaskua saa olla kissalla vain 1–1,5 % viikossa eli kuusikiloisella kissalla 60–90 grammaa viikossa. Yli kahden prosentin painonpudotus viikossa saattaa johtaa maksan rasvoittumiseen. Tärkeää kissan painonpudotuksessa on, että kissa varmasti syö säännöllisesti. Tärkeää on kalorien vähentäminen, ei proteiinin määrän pudotus.
Lisää aktiviteettia: yksi kymmenen minuutin leikkihetki päivässä on yhtä tehokas painonpudotuskeino kuin kalorien vähentäminen. Kun kissa kaipaa huomiota, leiki, älä ruoki. Kissan on itse hankittava ruokansa esimerkiksi kiipeämällä kirjahyllyn tai kaapin päälle ja hakemalla heitettyä ruokaa. Sisäkissalle parasta liikuntaa on valjaissa kulkeminen ja sitä voidaan myös aktivoida esimerkiksi hypyttämällä sitä tuolille ja alas lelun avulla.