Kennelyskä

Kennelyskän hoidossa tärkeintä on lepo ja ennaltaehkäisy

Kennelyskä on koiran “flunssa”. Se on ikävä ja hitaasti paraneva vaiva, mutta muuten terveelle koiralle harvoin hyvin vaarallinen.
Taudin leviämisen ennaltaehkäisyssä erityisen tärkeää on, ettei sairastuneita yksilöitä eikä muitakaan saman talouden koiria päästetä kontaktiin terveiden kanssa.

Kennelyskälle tyypilliset oireet ovat kuiva, hakkaava yskä, joka pahenee rasituksessa ja esimerkiksi kaulapannan painaessa henkitorvea sekä liman ja vaahdon yökkiminen, joka saattaa näyttää oksentamiselta. Koira saa tartunnan sairastuneelta lajitoveriltaan hengitysteiden eritteiden välityksellä. Ne voivat tarttua esimerkiksi ympäristöä nuuskiessa tai toisen koiran
aivastellessa taudinaiheuttajia hengitysilmaan. Myös ihmiset ja esineet voivat toimia kuljettajina taudinaiheuttajille.

Aiheuttajina sekä virus että bakteeri

Tyypillisen kennelyskän ensivaiheessa parainfluenssavirus vaurioittaa hengitysteitä ja mahdollistaa Bordetella bronchiseptica -bakteerin kasvun, jolloin tyypilliset oireet kehittyvät.
Koiran parainfluenssaviruksen itämisaika on 1-14 vuorokautta ja virus leviää helposti koirasta toiseen hengitysilman mukana. Yksinään virus aiheuttaa vain lieviä oireita tai tauti on oireeton, mutta oireetonkin koira voi levittää virusta. B.bronchisepticabakteerin itämisaika on 1-8 vuorokautta. Myös bakteeritartunnan saanut koira voi erittää bakteeria hengitysteiden eritteisiin useita viikkoja pysyen itse oireettomana. Tulehdus kestää pari viikkoa. Muitakin viruksia ja bakteereita voi olla mukana ja tällöin oireet ovat vakavammat.

Lepoa ja höyryhengitystä

Iäkkäät koirat ovat erityisessä riskiryhmässä sairastuessaan kennelyskään ja vanhuksen hoito vaatiikin aina eläinlääkärin apua. Kuvan koirat ovat terveitä 10- ja lähes 15-vuotiaita.
Lieväoireisissa tapauksissa koira pidetään levossa ja hengästyttävää liikuntaa vältetään vielä viikon ajan oireiden loputtua. Rauhalliset pienet kävelylenkit riittävän lämpimässä säässä (ei pakkasta) auttavat liman irtoamisessa ja apuna voi käyttää höyryhengitystä:
Kylpyhuoneessa suihku säädetään kuumalle ja se suunnataan seinää päin, jolloin huone höyrystyy. Koiran annetaan hengittää höyryä viiden minuutin ajan. Yskänrefleksiä heikentäviä lääkkeitä ei suositella, koska eritteet voivat kertyä keuhkoihin. Jos koira ei saa nukuttua öisin, voidaan kuitenkin käyttää limaa irrottavia yskänlääkkeitä. Annostus tulee kysyä eläinlääkäriltä.

Vakavissa tapauksissa syvemmälle keuhkoihin voi kehittyä pahimmillaan koiran henkeä uhkaava tulehdus. Potilas on tällöin vaisu, kuumeinen ja ruokahaluton. Sieraimista ja ysköksinä voi tulla paksua räkää. Koira voi menettää yskösten mukana myös runsaasti nestettä ja kuivuminen aiheuttaa yleiskunnon laskun. Vanhat koirat, pikkupennut ja syvärintaiset rodut ovat riskiryhmässä saamaan vakavamman taudin. Vakava muoto vaatii aina eläinlääkärin hoitoa ja jopa ympärivuorokautista tehohoitoa.

Riskien välttäminen on parasta ennaltaehkäisyä

Ennaltaehkäisyn kulmakiviä ovat riskipaikkojen välttäminen ja koiran rokottaminen kennelyskää vastaan. Koirapuistoissa, näyttelyissä ja hoitoloissa kennelyskällä on otollliset mahdollisuudet levitä. Jos tiedetään että kennelyskää on liikkeellä, kannattaa riskipaikkoja välttää.

Kaikkien koiraihmisten tulisi olla avoimia ja huolehtia siitä, että tuttavakoirien omistajat saavat tietää kennelyskädiagnoosista. Näin kaikki mahdollisesti ehditään eristää ja estetään näin epidemian leviäminen. Kuonokontakteja muihin koiriin on vältettävä. Lisäksi kaikkien koirien tulisi käyttää omaa lelua, häkkiä, vesikuppia ja muita tarvikkeita. Jos oma koira sairastuu, tulisi sairastunut koira ja kaikki talouden muutkin koirat pitää erossa muista koirista vähintään kahden viikon ajan. Käsien pesulla, hyvällä ilmanvaihdolla ja desinfiointiaineiden tehokkaalla käytöllä (eivät toimi likaisella pinnalla), voidaan vähentää tartuntapainetta.

Kennelyskää vastaan voidaan rokottaa ja lieventää näin taudin oireita. Koirille annettavassa nelosrokotteessa (penikkatauti, parvo, tarttuva maksatulehdus ja kennelyskä) on suojaa parainfluenssaa vastaan ja sieraimeen laitettavassa intranasaalirokotteessa on suojaa sekä B.bronchisepticaa että parainfluenssaa vastaan. Intranasaalirokote tulee uusia vuosittain.